Voilá! Vain parit hienosäädöt vanhan blogipohjan päivitykseen ja tässä sitä ollaan :D
No, ihan ensimmäiseksi varmaan ois ihan järkeenkäypää kertoa, miksi avasin nyt tämän blogin ja miksi sillä on tällainen nimi. Teidän helpotukseksenne en tällä kertaa aatellut kertoa mun ah-niin-mielenkiintoisesta arjestani niinkin suurten dilemmojen äärellä, kuten ottaako aamupalaksi ruisleipää vaiko kenties paahtoleipää.
Mä lähden töihin tänne.
Video: finnmatkat.fi
Siinä se tuli! Wuhuu. Musta tulee lastenkerhonohjaaja, eli bamsetätinä tulee siis tämä kesä hyörittyä Kosilla, Kreikalle kuuluvalla saarella. Nykytietojen valossa paluu Suomeen koittaa jossakin lokakuun tienoilla. Kaiken kaikkiaan kesäkauden hakijoista pääsi töihin ilmeisesti noin 5 % tai vähän yli, joten on aika siistiä olla siinä joukossa, vielä jopa useammankin tutun kanssa! Tämän blogin tarkotus on kuvata mun fiilareita ja kuulumisia "matkalta", luultavasti myös vähän ennen ja jälkeen sitä. Näin blogin kautta saa kaikkia arjen isompia ja pienempiäkin hetkiä taltioitua useammalle ihmiselle kertaheitolla. Saa läheisetkin joitakin muitakin kuulumisia siis, kuin että "hyvin menee, paljon puuhailtu, mitäs sinne?"
Jotenkin vähän utopistista miettiä, että vähän yli kuukausi, ja mä oon toisella puolen Eurooppaa. Lentoliput vastaanotin pari päivää sitten. Huhtikuun 24. päivä kun koittaa, saavun mä Helsinki-Vantaan lentokentälle kapsäkkieni kanssa. Siitä se sit lähtee. Silloin on ikään kuin astunut jo johonkin uuteen ja jättänyt sen jahkailun taakseen, mutta kaikki edessä oleva on kuitenkin vielä iso kysymysmerkki. Tulee oleen varmasti ristiriitaisten tunteiden päivä. :)
 |
Jaiks! |
Hakuprosessi ei ollut mulle mikään pitkällisen harkinnan tulos. Vähän olin leikitellyt ajatuksella aiemmin, mutta en mitenkään ihan tosissani suunnitellut. Hainkin viimeisenä päivänä. Se on vaan niin helppoa jäädä niihin turvallisiin kaavoihin. Tällöin ei tule mitään suuria pettymyksiä, mutta ei toisaalta ehkä sitten niitä isoja voittojakaan? Jotenkin ihailen ihmisiä, jotka ovat riippumattomia kaikesta ympärillä olevasta. Menevät, tekevät ja kokevat. Sellaiset ihmiset vain saavat tosi paljon enemmän irti elämästä ja tästä maailmasta, mikä meidän ympärillä on. Vaikka jotenkin syvällä sisimmässäni tiesin, että en kykene hylkäämään paikkaa, jos sen saan, oli mulla oli ihan viimeisiin päiviin asti back up planeja: "otan nyt tän osion ainakin vielä vastaan, perun sitten myöhemmin, jos haluan." No, en mä sit perunut missään vaiheessa ja oon siitä aika hiton ilonen! Otin vastaan jännittävämmän vaihtoehdon sen ainaisen tutun ja turvallisen sijaan. Through the change we grow.
Kaikenlaista mä oon punnaillut. Mitä jos en lähde? Silloin ei harmita, että jää jostakin paitsi, mitä täällä tapahtuu jne. jne. Oikeesti pitäis vaan ajatella, että okei, mistä mä jään paitsi, jos mä en lähde? Ehkä saan tilalle jotakin paljon hienompaa ja erityislaatuisempaa? Ainakin näin mä uskon ja toivon. Ei ainakaan ihan kauhean moni, joka on ollut vaihto-opiskelijana tai muuta vastaavaa, ole tosissaan katunut lähtöään. Lisäksi oon ajatellut, että nyt tai ei koskaan, ja että mua harmittaa, jos mä en lähde. Joskus ympärillä olevat ihmiset näkevät kokonaiskuvan selkeämmin kuin itse omien subjektiivisten ajatustensa takaa. Sain kaikilta mun läheisiltä tosi paljon kannustavia kommentteja. Yleisin oli varmaan "totta kai sä meet!", päälle kunnon patistelua ja sopivan pieniä palopuheita :D Auttaa omaa ajatustyötä, kun saa selustan vahvistuksen omille aikeille.
Hirmusesti tekstiä ja en oo päässyt niin sanotusti puusta pitkälle! :D Pointti nyt kuitenkin, että tänne alan lisäileen myös niitä ehkä vähän pidempiäkin juttuja ja kuvaputkia, tunnetusti kun on aina hirrrrveesti asiaa :D Välillä vähän vaikea ympätä mun jaaritteluja johonkin ig:n kaltaseen "nopea katsaus" -sovellukseen...
Huom! Lähipäivinä julkasen muuten varmaankin mun kämpän alivuokralaishaun. Eli jos kiinnostaa yksiö huippusijainnilla (600m Tampereen yliopistolta, 1,5 km Tampereen ydinkeskustasta ja 2,4 km Tampereen ammattikorkeakoululta), oo hereillä!
